Se on valmis, voitteko uskoa?

Nimittäin minun Featherweight cardigan. Olin neulojien herkutteluillassa ja koska kesken ei oikein ollut mitään muuta sopivaa aivotonta neuletta, otin featherweight cardin mukaan. Sain neulottua oikein mukavan pätkän puuduttavaa hihaa samalla jutellen ja herkutellen mukavassa seurassa. Seuraavana päivänä jatkoin hihan parissa, päätin että nyt tämä kutale valmistuu! Ja niinhän se tekikin! Tosin purin toisen hihan joustimen ja otin pienemmät puikot ja tein joustinosan uudelleen. Aluksi siitä tuli tosi löysä ja aiemmin valmistunutta hihaa leveämpi. Puikot oli 3.00, lankana Puffalan Huivi-Puffa. Langan taisin ostaa keväällä 2011 Neuletupareista. Projektin olen aloittanut 2012 kesäkuussa ja tämä on jäänyt useaan otteeseen odottamaan motivaatiota neuloa sileää kolmosen puikoilla. Vaan nyt se on valmis! 133 grammaa lankaa eli totisesti höyhenen keveä villatakki. Ihana, tykkään! Lämmittää ihanasti vaikka onkin ohut. Lankaa jäi vielä reilusti joten jos päähän vaikka pälkähtää neuloa tuota etulirpaketta pidemmäksi on siihen vielä mahdollisuus.

Kuvissa näkyy myös yksi toinen valmistunut työ. Ensimmäinen itsekehrätystä langasta valmistunut työ eli pipo. Kuitu on Lanitium ex Machinan värjäämää blue faced leicesteriä jonka kehräsin ja navajokertasin
kesäkuussa. Lankaa meni 75 grammaa, metrejä noin 95. Tein tämän ihan mutu-tuntumalla. Loin epämääräisen määrän silmukoita, noin 80-90, ja neuloin joustinta 1 oikein 1 nurin noin 8 senttiä. Muutaman sentin jälkeen vain sovitin sopiiko omaan päähän. Joustimen tein puikoilla 3,5, sileän puikoilla 4. Samalla kun siirryin sileään, lisäsin 6 silmukan välein yhden silmukan. Neuloin kunnes pipo tuntui sopivan mittaiselta jonka jälkeen kavensin tasaisin välein. Tykkään, tosi kivan värinen ja raidat menee tosi kivasti. Oli tosi jännää seurata millaista jälkeä tulee itsekehrätystä langasta.

Lopuksi kissaisat terveiet.

Yllätyyyys!

Neuloin veljenpojalle Baby surprise -takin. Ohje oli Suuri Käsityölehdessä, vaikkakin lehti väittää sitä ilmeisesti omakseen eikä tunnusta sen olevan Elisabeth Zimmermanin malli. Ohje ei ollut mielestäni mitenkään erityisen helppolukuinen, olen tykästynyt englanninkielisiin ohjeisiin jossa kerrotaan mihin sijoitetaan silmukkamerkki ja kavennukset/lisäykset on sitten silmukkamerkin kohdalla. Oli vähän puhkikirjoitettu ohje.
Ohje itsessään on hyvin simppeli. Kavennuksilla ja lisäyksillä saadaan aikaan takki.
Takki on ainaoikeaa, aika painava tästä tuli, 175 grammaa. Lankana käytin Dropsin Karismaa, muutamaa väriä jäi ihan pieni nöttönen. Käytin aiemmin samaa lankaa kummitytön takkiin. Lanka on tosi kiva, tykkään! Puikot oli 3,5. Takki odottaa vielä nappeja...

Aloitin myös lokakuun sukkahaasteen. Ullasta Vellamot. Toisena lankana tässä alla näkyvä itsevärjätty ticotico.

Tässä vielä Hiskiltä terveisiä partsin oven päältä. Poskista on tullut pulskemmat.

Pääasiat

Välillä pitää tehdä jotain päätä lämmittämään.

Testineuloin Satu Gröhnin pipon. Piposta tuli tosi nätti, harmi vaan liian iso omaan päähän. Lankana Katian Tupa, merino-silkkisekoite. Kiva lanka, valkoista jäi vielä jonkin verran ja varastossa on vielä yksi kokonainen punainen vyyhti tätä lankaa. Voi olla että teen niistä pienemmän version tästä. Lankaa meni yhteensä 80 grammaa, ruskea loppui kesken joten päälaesta tuli kokonaan valkoinen ruskean sijaan.

Toisen pipon tein ihan omasta päästä. Tykästyin tuohon ekan pipon nurjaan puoleen joten sen innoittamana tein pipon jonka nurja puoli onkin oikea puoli. Käytin Dropsin Limaa jota oli yksi pipoa varten ostettu kerä sekä jämiä villatakista. Tykkään molemmista puolista, noista raidoista tuli tosi kivat. Lankaa jäi vielä joten todennäköisesti neulon vielä toisen pipon. Pipo painaa 66 grammaa. Löysän käsialan vuoksi käytin 3 ja 3.5 puikkoja. 

Myös Skew-sukat on edistyneet. Näistä tulee kyllä tosi kivan näköiset, harmi vaan tosi isot. Pitää vielä pohtia kenellä lähisuvusta olisi tarpeeksi iso jalka näihin. 

Lopuksi kissaterveisiä Hiskiltä.

Tour de Fleecen loppupäätös

Tästä kaikki lähti, tavoitteena kehrätä omasta stashista ja jokaisena kisapäivänä. Värjäsin itse mm. merinoa ja polwarthia. Suurimmaksi osaksi kehräsin noita itsevärjättyjä kuituja. Kehräsin lisäksi valkoista polwarthia ja harmaata gotlandia. Meni hermo tuon gotlandin kanssa ja viimeiseksi illaksi vaihdoin rukkiin tyhjän rullan ja aloitin itsevärjättyä merinoa. Ihan alimmassa kuvassa näkyy kaikki tourin aikana kehrätyt kuidut. Rullalla on polwarthia, gotlandia ja merinoa. Gotland kaipaa oikeaa asennetta sen kehräämiseen, todella liukas kuitu, ainakin minun mielestäni, ja sen kanssa saa olla koko ajan tarkkana. Polwarthia mietin vielä että jatkanko sen kehräämistä vielä. Polwarthia minulla on vielä varmaan n. 100 grammaa valkoisena ja pohdin tässä että värjäisinkö sen ja kehräisin sitten jotain joka sopisi jo aiemmin värjättyjen ja kehrättyjen kanssa yhteen vai kehräänkö vain tuota valkoista ja raidoitan sillä sitten neuloessa.

Erityisen tyytyväinen olen tuohon blue faced leicester superwashiin, siitä tuli kivan näköistä ja ihanan ohutta. Kertasin sen kaksisäikeiseksi. Lisäksi tuo polwarth jonka kertasin myös kaksisäikeiseksi on oikein kiva, tuli ohuinta tähän mennessä, ainoastaan hiukan himmentää intoa tuo väritys, olisin halunnut siitä hiukan selkeämpää. Nyt värit sekoittuu aika tavalla, jonkin verran on tuollaisia suht yksivärisiä pätkiä mutta liian vähän siihen mikä oli tavoitteena.

Tuosta jacobista tuli tosi karheaa. Muuten oikein hienoa ja kivaa mutta pitää vähän pohtia mihin noin karkeaa lankaa voi käyttää.

Bfl Superwash ja Polwarth

Värien saaminen oikeaksi on haasteellista,
ylemmässä kuvassa liian keltainen, tässä liian sininen.

Kaikki tourin aikana kehrätyt kuidut.

Minulla oli välillä pieni apuri. Kehrääminen ei ollut niinkään kiinnostavaa kuin langan vyyhdittäminen. Assia taas välillä kiinnosti pyörivä pyörä ja kuituja piti pari kertaa käydä tamppaamassa. Lisäksi kuituletin päällä on oivallinen paikka nukkua... Sain lisäksi yhdessä Ravelry-ryhmässä arvonnasta palkinnon, kuituletin. Hiski oli päättänyt vähän "auttaa" ja kuljettanut paketin ovelta keskelle olkkarin lattiaa. Mikäs paljasti Hiskin? Hampaan ja/tai kynnen jäljet paketissa.

Tour de Fleece

Tour de Fleece alkoi kesäkuun 29. päivä. Tässä hiukan kuvia matkan varrelta. Kaikki muut paitsi vihreä kuitu on polwarthia World of Woolilta. Vihreä on jacobia, samasta lafkasta. Näiden värjäilyt postasinkin jo aiemmin. 

Nyt enää pähkäilen vain kertaamisten kanssa, miten näitä kertaisi? Harmaa-punaista on aika vähän joten jos navajoin sen, ei tule kovin paljoa metrejä. Kaksisäikeiseksi? Mikä kaveriksi?

Muutama kissakuva loppuun. :)

***

Sieltä se tulee, kevyt kesäsade.

Hiski nauttii parvekkeella olostaan.

 Käsityörintamalla on aika hiljaista. Näitä sukkia olen tehnyt katsoen samalla euroviisuja ja jääkiekkoa. Tein jo toiseen kantapään mutta purin sitten molemmista kiilalisäykset pois. Tuli sen verran suuri sukka siitä ensimmäisestä versiosta.

Tilasin hiukan lankaa Tapsalta Dropsin supersalesta, jäin vielä hinkumaan muutamaa väriä joita ei silloin tilatessa ollut. Mutta enköhän pärjää nykyisilläkin.

Tässä muutama raitapaitaväriehdotelma:

Nuo pinkki-lila-versiot ja ruskea-oranssi-keltainen ei määrät ihan riitä villatakkiin. Siksi tekisikin mieli vielä vähän lankaa. Tällä kertaa tuli hiukan reilu kilo lisää lankaa. Lankaexceli näyttää nyt n. 1,4 kiloa plussaa.

Kamerasta loppui sopivasti akku niin en voi ottaa kuvaa kuinka kivaksi ilma muuttui nyt illalla.